Eläinten elämää

Laitumilla käyskentelee reilut 50 ylämaannautaa

Tilan isäntä Jani Sovisalo on viljellyt viljaa tilalla vuodesta 2001. Ajatus tuotantosuunnanmuutoksesta kasvinviljelytilasta kotieläintilaksi oli käynyt mielessä jo monta kertaa. Tämä ajatus jäi vuosiksi taka-alalle muun yritystoiminnan aloittamisen myötä. Mutta vuonna 2013 ajatus sai uutta tuulta purjeisiin Johanna vaimon myötä ja ensimmäiset Highland Cattle (ylämaankarja) hiehot 15 kpl saapuivatkin tilalle joulukuussa 2014. Hiehojen kanssa talven touhuttuamme saimme sen varmuuden, että tämä on se meidän juttu. Niin kesällä 2015 tilalle muutti vielä 27 päinen lauma jossa oli kantavia emoja, vasikoita ja sonneja. Tällä hetkellä laitumilla käyskentelee reilut 50 ylämaannautaa.

Tilan laitumet soveltuvat erittäin hyvin ylämaankarjan ympärivuotiseen ulkona kasvatukseen koska ne ovat kantavaa ja vettä läpäisevää hiekkamaata, joka pysyy kuivana sateisenakin aikana. Emolehmät elelevät talven noin syyskuusta kesäkuun alkuun laitumella joka on niin sanottu talvilaidun. Laitumella on tarjolla korsirehua ja heinää häkeissä ja sulaa vettä juoma-automaateissa ja vesisastioissa. Makuupaikkoja on myös ja ne tehdään kuiviketurpeesta, oljista ja ruokohelpestä, joten eläimet pysyvät puhtaina olosuhteista riippumatta. vuonna 2017 on tarkoituksena rakentaa katos/tuulensuoja talvilaitumeen, jossa eläimet voivat kuluttaa aikaansa niin halutessaan. Laumalla on myös mahdollisuus oleskella pienissä metsissä laitumen reunoilla.

Talvilaidun sijaitsee talomme vieressä ja pihalla on kaksi isoa valonheitintä jotka valaisevat laitumen ja pihapiirin todella hyvin pitäen myös petoeläimet loitolla joten työskentely eläinten kanssa on mielekästä myös pimeään aikaan ja eläinten seuraaminen esim. poikima-aikana on helpompaa ja eläimet oleilevat mielellään valaistulla alueella. Poikima-aikaan muutenkin ollaan enempi laitumella ja tarkkaillaan emoja, jotta kaikki sujuu hyvin ja pystytään auttamaan tarvittaessa.

Vasikat elävät emojensa kanssa noin 7-9 kuukautta

Poikimakausi alkaa maaliskuussa ja päättyy toukokuussa, jos sonni on hoitanut hommansa hyvin. Poikivia emoja on 23 kappaletta ja muuten lehmät poikivat vapaana valvovan silmän alla, mutta ensikertalaiset eli hiehot otamme aitapaneeleista tehtyyn aitaukseen, ihan vain oman mielenrauhan takia, jotta varmasti kaikki sujuu hyvin, kun hiehot ovat ensimmäisellä kerralla ihmeissään itsekkin että mitä tapahtuu. Vasikat elävät emojensa kanssa noin 7-9 kuukautta.

Emot ja vasikat pääsevät kesälaitumille kesäkuussa ja laidunta vaihdetaan kun entinen on syöty sopivaan pituuteen ja laitumella on aina myös kuivaa heinää tarjolla ja tietenkin vesikärryssä vettä. Vasikoiden vieroitus tapahtuu marras-joulukuussa, omassa aitauksessaan, josta on näköyhteys ja kosketusyhteys emoihin, mutta imemään eivät pääse. Noin 1-2 viikon päästä, kunhan kaikki vasikat on kesyyntyneet, kuljetetaan ne omiin aitauksiinsa, hiehovasikat nuorten hiehojen pariin ja sonnit isojen poikien laumaan vähän matkan päähän kasvamaan teuraaksi. Hiehovasikoita tulee myös myyntiin joka vuosi, joten jos niitä on niin ne kuskataan omalla trailerilla uuteen kotiin vieroituksen jälkeen.

Elämä näiden nautojen kanssa on aika rauhallista varsinkin talvisaikaan ja ennen poikimisia ja joka päivä toistuu ne samat asiat, eli aamulla eläinten tarkastus, juoma-astioiden tarkistus ja täyttö, heinän määrät häkeissä ja niiden täyttö tarvittaessa, kuivittamista ja se tärkein eli eläimien kanssa oleminen. Vapaana elävien nautojen kanssa oleminen on tärkeää, jotta ne tottuvat kaikkeen ja opit tuntemaan omat eläimesi ja tiedät miten niiden kanssa toimitaan kun tarve vaatii, esim. poikimistilanne. Ja tietenkin laumoissa on yleensä myös niitä arempia yksilöitä, jotka vaativat enempi aikaa tullakseen ihmisen kaveriksi ja näin tarvitsevat pidemmän ajan tottuakseen kaikkeen uuteen varsinkin koneiden ääniin, ainakin minä olen sen huomannut meidän laumassa, jossa on vanhempia jo poikineita lehmiä ja hiehoja jotka poikivat ensikertaa. Meillä käyneet ihmiset ihmettelevät yleensä sitä, että miten tunnistamme eläimet kun ne ovat niin samannäköisiä, mutta kyllä ne vaan tunnistaa ja vielä jokaisen omalla nimellään.